Miksi yhdessä?
Potilaalleni rouva X:lle on kertynyt lukuisia somaattisia sairauksia. Lisäksi on liuta epäselviä oireita, joista hänellä on huolta. Rouva tupakoi ja alkoholiakin kuluu. Mieli on ollut alavireinen kauan. Elämään on kuulunut viime vuosina menetyksiä, puoliso on kuollut ja työkyky on katoamassa. Tytär ei käy koulua ja taloudelliset huolet painavat. Lastensuojelu pyytää lausuntoa ja kuntoutustyöryhmän sosiaalityöntekijä ehdottaa viestissään eläkettä varten toista. Istun vastaanottohuoneessa potilaani kanssa ja ihmettelen, kuinka auttaisin häntä ja hänen hankalaa tilannettaan. Ja kuka auttaisi minua? Näissä tilanteissa käy päivän selväksi, että pelkällä lääkäri- ja hoitajaresurssilla ei pärjätä. Sote-keskuksissa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Potilaiden ja asiakkaiden asioiden tolkullisesti hoitamiseksi.
Yleislääkärin ja esimiehen työssä Rouva X:n kaltaisten potilaiden ja tilanteiden kohtaaminen on ollut itselleni erityisen merkityksellistä. Monimutkaiset tilanteet ja potilaskohtalot ovat saaneet minut pohtimaan omaa rooliani lääkärinä ja etsimään ymmärrystä ja apua oman osaamisen rajojen ulkopuolelta. Saaneet hakeutumaan yhteistyön maastoon. Kuuden vuoden maastotreeni Sipoossa, Nikkilän sote-talossa on osoittanut, että aika raskaassakin maastossa jaksaa tarpoa, kun ei tarvitse kulkea yksin. Ja yhdessä treenatessa kunto kasvaa ja tulee hyvä mieli!
Yhteistyö muiden ammattilaisten kanssa auttaa parhaiten pärjäämään kaikkein mutkikkaimpien tilanteiden kanssa. Ei tarvitse ratkaista yksin, voi ihmetellä yhdessä. Saa hämmästyä toisten osaamisesta ja voi oppia näkemään mutkikkaiden asioiden uusia mutkia, kun pääsee vaihtamaan näkökulmaa. Kun on hankala tilanne, yhdessä syntyy monipuolisemmin pohdittuja ja luovempia ratkaisuja. Ei tehdä päällekkäistä työtä ja mietitään kokonaisuuksia ja kokonaiskustannuksia, takertumatta oman yksikön prosesseihin tai budjettiin. Yhdessä löytyy helpommin myös armollisuus ja ymmärrys silloin, kun asiat eivät ole verkostonkaan ratkaistavissa.
Hyvää tahtoa ja arkisia kohtaamisia
Yhteistyötä syntyy, kun tehdään yhdessä töitä. Luodaan arkisia mahdollisuuksia eri ammattiryhmiä edustavien ihmisten kohtaamiselle ja vuorovaikutukselle.
Yhdessä tekeminen ei synny ilman harjoittelua ja ilman hyviä harjoitusmahdollisuuksia. Sipoossa sosiaali- ja terveyspalveluiden muutto yhteiseen sote-taloon 5 vuotta sitten tarjosi mahdollisuuden tehdä sote-yhteistyötä saman katon alla. Heti alkuhuuman jälkeen havaittiin, että sama osoite ei ole tae yhteistyön sujumiselle, jollei ihmisiä auteta aktiivisesti yhteistyön äärelle. Tarvitaan yhteistä johtajuutta ja yhteistyön harjoittelua kaikilla organisaation tasoilla. Ja ennen kaikkea, tarvitaan valtavasti hyvää tahtoa.
Yhdessä tekeminen on tekemistä samalta tasolta, toisten osaamista, näkemystä ja kokemusta kunnioittaen ja arvostaen. Yhdessä tekemisen ydin on, että talon ihmiset ja tavat tehdään tutuiksi kaikille.
Asenne ratkaisee
Asenne ratkaisee ja sitä voi opettaa ja vaatia. Ennakkoasenteet muokkaavat kohtaamisia. Lähdetkö verkostopalaveriin tai yhteistyökokoukseen uteliaana ja anteliaana? Vai ajatteletko sitä lisätyönä, ehkä oman osallistumisen tarpeellisuuden kyseenalaistaen. Usein ennakkoasenteisiin vaikuttaa se, kuka yhteistyötarpeen on määritellyt ja missä. Oman ammattiryhmän mukana olo tarpeen määrittelyssä koetaan usein syystäkin hyvin tärkeäksi, mutta kannattaa myös altistaa itsensä yhteistyön versoille, joita ei itse ole osannut vielä kasvattaa tai kaivata. On mahtavaa huomata, että omalla lääkärin perusosaamisella on suuri arvo työryhmässä, johon itse ei olisi ymmärtänyt lääkäriä kaivata.
Yhteiset tavoitteet
Yhteistyöllä on yhteiset tavoitteet. Yhteiset tavoitteet määritellään yhdessä ja niitä johdetaan yhdessä. Jos tavoitteena on potilaan pärjääminen kotona omassa arjessaan mahdollisimman hyvin, kootaan voimat ja pyritään porukalla samaan suuntaan.
Tehdään normiksi toimia verkostoissa. Ja tehdään näkyväksi, että toimivan Sote-keskuksen verkosto on laaja, sisältäen sosiaalityön, päihdetyön, depressiohoitajat, kotihoidon, terveyskeskussairaaloiden osaston, koko erikoissairaanhoidon osastoista yhteispäivystyksiin, yliopiston, liikuntatoimen, koulun, kokemusasiantuntijat, neuvolan jne.
Johdetaan jazzilla
Sipoossa olemme Patrick Furun innoittamina harjoitelleet johtamaan yhteistyöverkostoja jazzilla, eri prosessien johtajat yhdessä. Tavoitteena on, että jazzia soittaessaan bändin soittajat kuljettavat kappaletta vuorollaan eteenpäin, antavat tilaa toistensa sooloille ja soittavat taustalla ammattitaitoisesti. Kaikki soittajat tuntevat kappaleen nuotit ja tuovat ammattitaitonsa orkesteriin. Parhaiten biisi soi ja hienoin lopputulos syntyy, kun on lupa varioida ja toisia kuunnellen soittaa yhdessä juuri tämän porukan paras versio kappaleesta. Kysymys kuuluu siis, kuinka lääkärinä asetut osaksi bändiä? Tunnetko muiden soittajien taidot ja kokemuksen? Osaatko luottaa heihin? Tykkäätkö bändikavereistasi?
Johtajan ja esimiehen tehtävänä on etsiä osaavia soittajia ja luoda mahdollisuuksia harjoitella yhdessä. Johtajan täytyy myös tuntea muusikkonsa ja auttaa tähtisoittajiaan taituruutensa esille tuomisessa. Soittajien täytyy saada tutustua ja tykästyä toisiinsa. Keikoille on kova kysyntä ja lääkärinä saa soittaa monissa bändeissä. Tämän päivän nuoteista et voi ihan tarkkaan tietää miten ja missä soitetaan huomenna. On luotettava, että kohtaamisesta ja yhdessä tekemisestä syntyy jotain parempaa kuin pelkällä omalla instrumentilla soittaessa tai muiden samaa instrumenttia soittavien kesken soittaessa.
Työnkuvan pitää mahdollistaa osallistuminen erilaiseen yhteissoitantaan eri kokoonpanoissa. Kollegaksi, bändikaveriksi pitää voida kutsua kaikkia bändin jäseniä virastomestarista sosiaalityöntekijään.
Yhdessä soittamisessa tärkeää on luottaa toisiin soittajiin. Kun luottamusta on riittävästi, uskalletaan innostua, kokeilla ja mokata. Säätää yhdessä parempaan suuntaan. Luottamuksellisessa ilmapiirissä soittaja voi kokea tulevansa tasaveroisena kohdatuksi. Hyväksytyksi tuleminen ammattilaisena ja ihmisenä on soittamisen perusta.
Pidetään huolta
Yhteistyö onnistuu vain, jos soittajat ovat kunnossa. Instrumenttia pitää huoltaa ja soittajan levätä välillä. Itsestä huolehtimiseen ohjataan, mahdollistetaan yksilöllisiä työaikajärjestelyitä ja opetetaan hyvinvointia tukevia työtapoja. Lounasta syödään yhdessä, taukoja pidetään ja töistä lähdetään ajoissa kotiin. Järjestetään työntekijöille riittävästi konkreettista tukea ja apua, konsultaatiota ja työnohjausta.
Pidetään toisistamme huolta ja ihmetellään sotea yhdessä!
Anna Peitola
avoterveydenhuollon ylilääkäri
Sipoon kunta, sosiaali- ja terveyspalvelut
