On ilahduttavaa, että nuorten suomalaisten alkoholinkäyttö on vähentynyt merkittävästi 2000-luvulla. Kouluterveyskyselyn mukaan 15-16-vuotiaista nuorista 10 % oli ollut viimeisen kuukauden aikana todella humalassa vuonna 2017, kun vuosituhannen alussa määrä oli kaksinkertainen. Sama suotuisa trendi on nähtävissä useissa Euroopan maissa. Koska elintavat vakiintuvat nuoruusiässä ja alkoholi on edelleen tupakan ohella merkittävin riski terveydelle ja hyvinvoinnille, hyvän kehityksen syyt kiinnostavat.
ESPAD-tutkimus toistaa vuosittain elintapoja koskevan kyselyn nuorille 40 maassa, joista 24 kuuluu Euroopan unioniin. Samalla tutkitaan trendejä selittäviä tekijöitä. Päihteiden käytön syyt ovat moninaisia, yksilöllisiä ja kulttuurisia. Juomiseen ja päihtymiseen liittyvät normit näyttävät muuttuneen; yhä useammat nuoret pitävät päihtymistä nolona. Toisaalta päihteiden tilalle on tullut muuta tekemistä – yhteisöllisyys netissä, pelit ja harrastukset. Samalla yksilöllisyys on korostunut. Myös alkoholin saatavuudella ja vanhempien kontrollilla voi olla osuutta asiaan.
Suurin muutos on tapahtunut Islannissa, missä 1990-luvulla herättiin nuorten päihteidenkäytön huolestuttavaan yleistymiseen. Asiaan tartuttiin määrätietoisesti, tutkimus tietoon perustuen. Muutosta ovat olleet ohjaamassa amerikkalainen psykologi Harvey Milkman ja islantilainen yliopisto.
Milkmanin väitöstutkimus pyrki ymmärtämään, miksi ihmiset turvautuvat päihteisiin ja miksi he jatkavat niiden käyttöä. Yksilötasolla on nähtävissä kahdenlaisia syitä. Elämyshakuisuus selittää esimerkiksi kannabiksen käyttöä. Toisaalta osa pyrkii lievittämään ahdistuneisuuttaan ja alavireisyyttään. Nuorten päihteiden käyttöä selitetään myös kulttuurisilla tekijöillä; päihteiden käyttö voi esimerkiksi lisätä tunnetta kuulumisesta ryhmään.
Suojaavat tekijät käännettiin käytännön toimiksi
Neljä päihteiltä suojaavaa tekijää nousi Islannissa selvästi yli muiden: säännölliset harrastukset (etenkin liikunta 3-4 kertaa viikossa), vanhempien kanssa vietetty aika, kokemus välitetyksi tulemisesta koulussa sekä pysyminen pois kaduilta myöhään illalla.
Vuosituhannen vaihteessa nämä tiedot muutettiin käytännön toimiksi ja jopa lakeja muutettiin. Lailla edellytettiin esimerkiksi vanhempien ja koulun tiiviimpää yhteistyötä. Vanhemmille korostettiin, että laatu ei korvaa määrää nuorten kanssa, vaan oleellista on yhteisen elämän jakaminen. 13-16-vuotiaat jopa määrättiin kotiin talvisin ennen klo 22 illalla ja kesällä ennen puolta yötä.
Lisäksi rahoitettiin nuorisotoimintaa. Nuorten vapaa-ajan viettoa, liikuntaa, musiikkia, taidetta ja tanssia tuettiin seurojen kautta ja rakentamalla harrastuspaikkoja. Vähävaraiset perheet saavat Islannissa edelleen tukea nuorten harrastuksiin.
Islannin tulokset ovat dramaattisia. Kun 15-16-vuotiaista islantilaisista 42 % oli ollut todella humalassa viimeisen kuukauden aikana vuonna 1998, tämä luku oli enää 5 % vuonna 2016. Samalla vanhempien kanssa vietetty aika ja harrastuksiin osallistuminen oli lisääntynyt sekä tupakoinnin ja kannabiksen käyttö romahtanut.
Mitä voimme oppia nuorten alkoholinkäytön trendistä ja Islannin kokemuksesta? Suuntaus on suotuisa ja vuosittainen seuranta tärkeää. Kyseessä näyttää olevan megatrendi, jota voidaan tukea ja vahvistaa. Islannin hyvä tulos liittyi tuoreeseen tutkimustietoon ja muutoksen ottamiseen tosissaan. Nuorten alkoholinkäyttöä on Suomessakin seurattava edelleen. On myös ymmärrettävä, että nuoret tarvitsevat niin parempaa tekemistä kuin vanhempien ja viranomaisten rakentavaa ja päättäväistä yhteistyötä.
