Ohjauksesta omaksumista omassa olohuoneessa

Yleislääketieteen kouluttajalääkärit koolla etänä Suomen Turus

Aina vanhakin nuortuu, kun uutta oppii, korona-aikaan pysäköitiin omaan koppiin.
Tunteiden ohella tieto ja taito, tavoite ei ollut ollenkaan kaino.
Hyvinvointia halutaan tukea ohjaamalla, siihen päästään ohjaajia kouluttamalla.
Turusta koteihin Pro Yleislääketiede, kouluttajien osaamista eteenpäin vieden.

Päivittäin täytyy niin monta asiaa kantaa, vain hyvinvoiva koutsi voi itsestään antaa.
Kouluttaja muille esimerkkinä toimii, kollegoille kehittymisvinkkejä poimii.
Rutiinina hyväksyvä tietoinen läsnäolo, tietoisuustaidoille kaivetaan arkeen kolo.
Hetkeksi irti kierteestä kiireen, minuutteja kuluu parista viiteen.

Kun omaa osaamistaan usein arvioi, säännöllisesti työnsä laatua vartioi.
Osaamisperustaisuus on päivän sana, sitä kouluttajakin miettii vakavana.
Erikoistuvaa arvioidaan tarkoin määrein, ei ohjaaja voi suojautua foliokäärein.
Osaamisen etapit meillekin löytyy, rehtinä itselle niiden edessä nöyrtyy.
Sokeat pisteet ovat tärkeitä esille nostaa, sitä kautta itseään uljaammaksi jalostaa.

Palautteen sijaan tarjotaan ediste, ohjaussuhteessa se olkoon tiiviste.
Menneen sijaan kun eteenpäin tähtää, helpompi on maaliin jatkossa yltää.
Ediste kulkekoon molempiin suuntiin, ohjaajallekin käyköön kuuleviin korviin.
Vuorovaikutusta symbioosin lailla, ei kouluttaja kulje varjojen mailla.
Junnuja on tarpeen toistuvasti kuulla, ei heidän toiveita voi valmiiksi luulla.
Toiminnasta alituiseen kerätty palaute, sillä kehittyy uusien ideoiden haude.

Suunnitelmaa kaipaavat junnu ja vaari, luodaan kouluttamiselle kantava kaari.
HOPS on samalla tähtäin ja runko, erikoistujaa matkalla ohjaava linko.
Päivitystä kaipaa sekin aika ajoin, kunnolliseen pohjaan vähin vaivoin.

















Ohjauksen tiimoilta vuosittain nähdään, mikä on uutta, minkä taakse voi jättää.
Jaetut ideat, maanlaajuiset verkot, keskustelu, reflektio, knopit ja herkut.
Uusiksi pakan laittoi pieni virus, ehkä alkuun sitä toimikunta kiros.
Sitten käärivät hihat ja loivat mallin, virtuaalikahvion, ryhmätilat ja hallin.
Villasukat jalassa vailla siirtymisen vaivaa, 
näinköhän sitä jatkossa enää paikalle kaipaa!

Ohjaus on muutakin kuin opettajan rooli, itsensä kehittämisen loputon pooli.
Jottei vaille ohjausta jäisi kukaan, haastan teitä kaikkia uusia mukaan.
Yhtään jos mietit, kannattaako alkaa, käy joukkoon mukaan nyt juoksujalkaa.

Ilkka Aahos
Yleislääketieteen erikoislääkäri
Lähiohjaaja ja erikoislääkärikouluttaja
Nurmijärven terveyskeskus, Keusote




Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *