Nykyinen sote on sekalainen joukko kirstuja ja päätöksentekijöitä. Osaoptimoinnin tuloksena on saatu epätasaista laatua ja hallitsematonta kustannuskehitystä. Tarvitaan käänne parempaan. Tarvitaan hyvä kierre – eli sellainen vastavuoroinen kehitys, jossa onnistumiset yhtäällä tukevat onnistumisia toisaalla ja jossa voittajia ovat kaikki osalliset, mukaan lukien potilaat. Tästä ei liene erimielisyyttä.
Tuoko tuleva sote-rakenne mukanaan hyvän kierteen?
Sote-integraatiolle ladatut odotukset ovat korkealla. Ehkäpä leveämmät hartiat auttavat hyvän kierteen käynnistämisessä? Uudet organisaatioratkaisut ovat aina mahdollisuus – mutta ne voivat olla myös uhka. Päätöksenteon keskittäminen voi olla hyvä tavoite, mutta siitä voi muodostua myös kehityksen tulppa. Tosiasia kuitenkin on, että emme tiedä, minkälaiseksi sote-rakenne muodostuu, saati minkälaiset sen tosiasialliset vaikutukset tulevat olemaan.
Voimme edistää hyvää kierrettä rakenteista riippumatta
Rakenteista riippumatta ratkaisevaa on onnistuminen arjen toiminnan tasolla: onnistutaanko potilaskeskeisten, ennakoivien, laadukkaiden ja kustannustehokkaiden hoito- ja terveyspolkujen rakentamisessa ja ylläpitämisessä? Hyvä uutinen on, että meidän ei tarvitse odottaa uutta sote-rakennetta hyvän kehityskierteen käynnistämiseksi. Vastavuoroinen kehitystyö on aina mahdollista – missä tahansa rakenteessa.
Vastavuoroisen yhteistyön kehittämisen ja johtamisen perusta on hyvin tunnettu. Perusaskeleita ovat toimijoiden kartoittaminen ja koollekutsuminen, toisiin tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen, yhteisen tilanne- ja kokonaiskuvan rakentaminen, yhteisten toimintatapojen kehittely, yhteisistä tavoitteista sopiminen ja määrätietoinen arjen kehittämistyö.
Vastavuoroista kehittämistä on harjoiteltu Hyvä kierre -hankkeessa
HUS:n perusterveydenhuollon yksikön Hyvä kierre –hankkeessa on määrätietoisesti kehitetty ja harjoiteltu vastavuoroisen, verkostomaisen yhteistyön rakentamista. Verkostojen kokoamisen keihäänkärjiksi on nostettu tupakoimattomuuden edistäminen, lihavuuden ehkäisy ja hoito, kaatumisten ehkäisy, pitkäaikaistyöttömien palvelut, toiminnalliset häiriöt sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi.
Verkostoja on kutsuttu koolle jakamaan tietoa ja osaamista sekä ideoimaan ja kehittämään toimintaa yhdessä. Verkostoilla on koordinaattorit, joiden tehtävänä on etsiä verkostojen tueksi toimintatapoja, jotka toimijat kokevat hyödyllisiksi ja tehokkaiksi. On järjestetty seminaareja, työpajoja, koulutuksia, keskusteluja ja niin edelleen. Ennen pandemiaa läsnä, pandemian aikana etänä.
Mitä on opittu? Selvää on, että yhteistyön vahvistamiselle on tarvetta. Potentiaalia riittää! Toimijat tarvitsevat ja jopa janoavat uusia toimintamalleja, hyviä käytäntöjä ja oppeja muilta. Kaikki tiedostavat, että on olemassa parempiakin työtapoja kuin ne, jotka ovat juuri nyt käytössä.
Helpompaa on järjestää seminaareja ja koulutuksia, joissa jaetaan helposti saatavilla olevaa tietoa. Helposti saatavilla olevaa tietoa ovat muun muassa Käypä hoito -suositukset, jotka on koottu jo valmiiksi yhteiselle alustalle tiivistetyssä muodossa.
Vaikeampaa on jalkautua arjen kehittämisen tasolle: tutkimaan omaa ja muiden toimintaa, jakamaan omia arjen oppeja muille sekä hyödyntämään muilta saatua tietoa omien työrutiinien uudistamiseksi. Tämä on vaikeaa siksi, että työn arjessa ei tunnu olevan tilaa ja aikaa tällaiselle oppimistyölle.
Hyvä kierre vaatii oppimista – onko meillä tähän aikaa?
Tilaa ja aikaa oppimiselle on järjestettävä paitsi yksilö- ja tiimitasolla, myös kokonaisuuksien tasolla. Miten tulevassa sote-rakenteessa järjestetään aikaa eri yksiköiden ja organisaatioiden yhteiselle oppimiselle? Miten huolehditaan siitä, että tieto opitusta kulkee joustavasti potilastyön tasolta aina ylimpään johtoon ja takaisin? Jos uusi sote-rakenne tehostaa ajankäyttöä, hyödynnetäänkö säästynyt työaika tavalla, joka tukee yhteistä oppimista?
Oppimiselle on pystyttävä järjestämään riittävästi aikaa rakenteesta huolimatta. Ehdotan, että aletaan katsoa työaikaa kokonaisuutena uusin silmin – ei joko työnteon tai oppimisen aikana, vaan sekä työnteon että oppimisen aikana.
Potilastyön vai oppisen aika? Ei, vaan opi yhdessä potilaan kanssa. Potilastyön vai verkostotyön aika? Ei, vaan tee potilastyötä yhdessä verkoston kanssa. Hanketyön vai arkityön aika? Ei, vaan tee hanketyötä osana työn arkea.
Hyvä kierre lähtee liikkeelle, kun tuomme vastavuoroisen yhdessä oppimisen mukaan kaikkeen työhömme. Etsitään tähän keinot yhdessä.
Timo Järvensivu
Verkostotyön asiantuntija ja valmentaja, KTT
