Otin kivunhoitoa haltuun

”Haastavat vuorovaikutustilanteet” -sairaalajaksokiertueeni kolmas osio eli HUS kipupoliklinikan neljän kuukauden mittainen jakso alkoi lupaavasti. Ylilääkäri lähestyi jo ennen jakson alkua selkeillä ohjeilla kertoen, että perehtymiseen käytetään kolme työpäivää. Lisäksi kannustettiin neljän viikon kesäloman pitämiseen maksimaalisten työtuntien ulosmittaamisen sijaan.  Kehuin jo toisille erikoistuville ennen jakson alkua, että tuleva työpaikkani vaikuttaa hyvin johdetulta.

Kohtaamistaitojen kehittämiseksi

Jos ihmettelet miksi olin nimennyt yleislääketieteen erikoistumisen sairaalajaksot ”haastavat vuorovaikutustilanteet” –nimellä, niin tässä perustelua: Aloitin palvelut päihdepolilta, jonka jälkeen toimin kaupungin psykiatrian polilla hoitaen mm. tunne-elämältään järkkyneitä.

Kipupolin jälkeen olen jatkanut toiminnallisten häiriöiden polille.  Väittäisin, että jokaista polia yhdistää tarve huomioida vuorovaikutuksen toimivuus hoidon keskeisenä osana. Koska oma intohimoni lääkärintyössä liittyy juuri potilaiden kohtaamiseen ja kohtaamistaitojen kehittämiseen, olin valinnut sairaalapalveluni tätä painottaen.

Toimivat konsultaatiot ja seniorituki

Olin käyttänyt viikon ajan Apottia ennen kipupolin pestin alkua. Joten sen lisäksi, että tutustuin taas uuteen työyhteisöön ja erikoisalaan, iso osa perehtymistä oli myös tutustumista Apottiin uudessa toimintaympäristössä. Itseluottamus oli kovilla. Mukavuusalueesta muistutti lähinnä enää se, että seniorituki oli alusta asti helposti lähestyttävää ja potilaiden kohtaamiseen oli varattu rutkasti aikaa.

Kipupolin ensikäynteihin on varattu puolitoista tuntia kirjaamisineen. Anestesia- ja leikkaushoidon organisaatioon kuuluvalla polilla toimii virassa ylilääkärin lisäksi kuusi erikoislääkäriä, joista kolme on taustaltaan anestesialääkäriä, yksi fysiatri, yksi psykiatri ja yksi urologi. Kaikkia heitä oli luonteva konsultoida ja kaikki jakoivat auliisti omaa erityisosaamistaan.

Erityiskiitokset lähetän nimen kanssa Tarja Heiskaselle, jonka kanssa tuli viisasteltua useampaakin kiperää hoitosuunnitelmaa ja kertaakaan ei tullut itselle osaamaton taikka tyhmä olo, vaikka tieto- ja osaamispohjassani oli merkittäviä aukkoja. Erikoistuvia on polilla ymmärtääkseni kolme kerrallaan, joten kaikille löytyy oma nimetty erikoislääkäri, jonka kanssa käydään alku- ja loppukeskustelut jakson oppimistavoitteista ja näiden täyttymisestä erikoistuvan kanssa. Pääosin erikoistuvat tulevat anestesialta ja yleislääketieteeltä.

Ammattilaiset yhdessä toimien

Kipupolilla hoidetaan potilaita, jotka kärsivät syöpäkivuista ja pitkittyneestä kivusta.  Lisäksi APS (leikkauksen jälkeisen akuutin ja pitkittyneen kivun hoidon sairaalakonsultaatiot ja jälkipoliklinikka) -poliklinikalla ja konsultaatiovuorossa hoidetaan sairaalahoidon aikaista ja toimenpiteiden jälkeistä kipua. Polin keskeinen toimintaperiaate on moniammatillinen hoito, jossa ei-lääkkeelliset kivunhallintakeinot korostuvat.

Hoitavaan työryhmään lääkäreiden lisäksi kuuluu kaksi fysioterapeuttia, viisi psykologia ja useampi sairaanhoitaja. Yhteiseen työhön kuului, että päivän aluksi kukin esitteli omat potilaansa Teams-kokouksessa. Tässä ideana on, että potilaiden hoidosta voisi tässä yhteydessä keskustella, mutta Teams-välitteisenä keskustelut jäivät yleensä muihin foorumeihin (kahvihuoneeseen tms.). Koronarajoitteiden jälkeen aamupalaverit pidetään aikaisempaan tapaan kasvotusten yhteisessä tilassa, joka oppimisenkin kannalta on varmasti toimivampi ratkaisu.

Pohdintoja

Välihuomiona sairaalajaksoista ja terveyskeskuspalvelusta tätä edeltävästi (myös ajalta ennen koronaepidemiaa) on, että pysyvyyden ja pitkäjänteisyyden sijaan työyhteisöt ovat nykyään jatkuvassa muutoksen tilassa. Kaikissa työpaikoissani aloittaessani on ollut sama tilanne; merkittävä osa pitkän linjan ammattilaisista on juuri lähtenyt tai on lähtemässä ja uudet ja kokemattomammat työntekijät hapuilevat suurissa saappaissaan ensi askeliaan. Tämä heijastelee varmasti osiltaan yksilökeskeistä aikaamme, jossa on sekä hyviä että huonoja puolia, mutta myös sote-kentän työn raskautta. Hyvä asia on, että työntekijät painottavat myös omaa viihtyvyyttään ja jaksamistaan – työn/työpaikan takia ei enää uhrata itseä. Toisaalta pitkät työsuhteet taasen rakentavat työpaikkojen kulttuuria. Yleensä hyvin toimivien työyhteisöjen taustalla on muutama yhteisössä pitkään vaikuttanut supersitoutuja. Mistä heitä löytyy jatkossa?

Toinen minua pohdituttanut asia on yksilöllisen hoidon vs. tarkkaan ohjeistettujen hoitomallien hyödyt ja haitat. Uutena työntekijänä on helpompi aloittaa, jos työn ohjeistukset on selkeästi aukikirjoitettu ja hoidon tasaveroisuus lisääntyy tarkemmilla ohjeistuksilla. Toisaalta hoito voi liukuhihnamaistua liikaa ja näin kadottaa inhimillisen ja yksilöllisen hoidon.

Lisäksi olen miettinyt sitä, mikä lääkärin rooli on potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa? Diagnosoinnin ja hoidon suunnittelun rinnalla näkisin, että lääkäreillä olisi paljon annettavaa itse hoitosuhteeseen. Lääkärin auktoriteetti yhdistettynä innostuneeseen, empaattiseen ja toiveikkuutta luovaan lääkärin työotteeseen on hurjan vaikuttava valtaosalle potilaista.

Mitä opin kipupolilla?

Pohdinnoista takaisin kipupolille. Opin jaksolla paljon. Pitkittyneeseen kipuun liittyvät lääkkeet ja näiden annostelut onnistuvat tästä eteenpäin unihorteessakin. Lisäksi ymmärrykseni CRPS:stä, sentraalisesta kipuherkistymisestä ja muista kipumekanismeista, ei-lääkkeellisistä kivunhallintakeinoista, fysiatriasta, opioidien järkevistä käyttötarkoituksista ja kipua lievittävistä toimenpiteistä ja konehoidoista meni valovuoden eteenpäin. Neljä kuukautta vaikuttaa varsin sopivalta ajalta oppimisen näkökulmasta. Työtahti oli oppimista tukeva ja toimipaikkakoulutustakin oli viikottain myös kesän aikana. Niin, ja niitä haastavia ja palkitsevia potilaskohtaamisia tuli kosolti jakson aikana. Potilaille on erityisen merkityksellistä saada kertoa kiputarinansa ja että tämä tarina kuullaan ja kipukokemus validoidaan.

Voin vahvasti suositella kipupoliklinikan jaksoa yleislääkärikollegoille.  Yleisesti ottaen kivunhoidossa on paljon petrattavaa kentän toimijoilla ja näihin talkoisiin yleislääkäreillä on paljon annettavaa. Kipupoliklinikalla myös aisti vahvasti arvostuksen terveyskeskuksissa toimivia lääkäreitä kohtaan. Hyvää syksyä ja paljon voimia koronan-jälkeiseen uudelleenrakentamisaikaan kaikille kollegoille!

Olli Kontulainen
yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri ja näyttelijä, 
Helsinki

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *