Perusterveydenhuollon vahvistaminen – erikoissairaanhoidon avulla vai omien vahvuuksien kautta?

Julkisuudessa näkee ajoittain puheenvuoroja, joissa vaaditaan erikoissairaanhoitoa vahvistamaan alueensa perusterveydenhuoltoa. Vaatimusta ei yleensä täsmennetä eli jää epäselväksi, mitä sillä tarkoitetaan. Terveyskeskuksiin saatetaan toivoa lisää erikoissairaanhoidon erikoislääkäreitä. Mutta vahvistaisivatko sydänlääkärit, ortopedit, korvalääkärit ja gynekologit perusterveydenhuoltoa?

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tulee muodostaa toiminnallinen kokonaisuus. Tekninen erikoislääkärin vastaanoton siirtäminen terveyskeskukseen on harvoin järkevää. Peruspalvelujen sote-ammattilaisen ydintehtävän suorittamista ja osaamisen kehittämistä tukevat monipuoliset konsultaatioratkaisut ovatkin pääsääntöisesti parempi vaihtoehto. Esimerkkinä tällaisesta uusia digitaalisia mahdollisuuksia hyödyntävästä etäkonsultaatiosta on HUSissa kehitetty reaaliaikainen etäkonsultaatio (REK). Konsultaatiot mahdollistavat myös erikoissairaanhoidon ja peruspalvelujen ammattilaisten välisen paremman vuorovaikutuksen ja yhteistyökumppanin toimintaympäristön paremman ymmärtämisen.

Erikoissairaanhoidon potilasryhmäkohtaisella osaamisella voi olla peruspalveluihin ulottuvia, hoitoketjuja tehostavia, peruspalveluja vahvistavia ja potilaiden alueellista tasa-arvoa lisääviä vaikutuksia. Erikoissairaanhoito voi tasoittaa kunta- ja aluekohtaisia eroja levittämällä parhaita perustasoon integroituja malleja yli organisaatiorajojen. Tämän tulee luonnollisesti tapahtua hyvässä yhteistyössä perusterveydenhuollon kollegojen kanssa.

Perusterveydenhuollon saatavuusongelmien varjoon on jäänyt se, että suomalaisessa perusterveydenhuollossa on paljon vahvuuksia ja hyvin toimivia yksiköitä ja kehittämistyön tuloksena paljon hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja. Sote-uudistuksen palikat ovat siis olemassa. Haasteena on saada hyvät käytännöt leviämään. Keskeisen heikkouden eli saatavuuden korjaaminen on välttämätöntä, mutta muuten perusterveydenhuollon vahvistaminen kannattaa tehdä vahvuuksien hyödyntämisen ja jalostamisen kautta. Näitä vahvuuksia ovat mm. hoidon jatkuvuus, moniammatillinen tiimityö, terveyskeskusten laaja palveluvalikoima jakamattomalle väestölle vastasyntyneistä ikäihmisiin, kuntatason sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö, yleislääketieteen erikoislääkärien perusterveydenhuollon toimintaympäristöön liittyvä laaja-alainen erityisosaaminen, alueellisia erityispiirteitä hyödyntävät hoito- ja palveluketjut ja sairaanhoitopiirien perusterveydenhuollon yksiköiden ja sosiaalialan osaamiskeskusten tukema verkostoissa tapahtuva yhteiskehittäminen.

Sosiaali- ja terveyskeskuksiin tarvitaan lisää yleislääketieteen erikoislääkäreitä moniammatillisine tiimeineen. Yleislääketieteen erikoislääkärit ovat perusterveydenhuollon toimintaympäristöön erikoistuneita lääkäreitä, joiden osaaminen muodostaa perusterveydenhuollon lääketieteellisen perustan. Yleislääketieteen erikoislääkäri on koulutettu hoidon kokonaisuuden koordinointiin sekä moniammatillisen tiimin vetäjäksi ja hänellä on erityisesti perusterveydenhuoltoon soveltuvat ongelmanratkaisutaidot. Sote-keskuksiin palkattavien vakituisten lisälääkäreiden tulee olla yleislääketieteen erikoislääkäreitä. Nykyään terveyskeskuslääkäreistä vain 25-30% on yleislääketieteen erikoislääkäreitä. Tavoitteena tulee olla, että kaksi kolmesta on yleislääketieteen erikoislääkäreitä ja loput koulutusvaiheessa olevia lääkäreitä. Tämä vastaa lääkärirakennetta ja erikoislääkäreiden suhteellista määrää erikoissairaanhoidossa ja turvaa hoidon jatkuvuutta perusterveydenhuollossa.

Otsikkoon viitaten voidaan todeta, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyöllä on tärkeä asema perusterveydenhuollon vahvistamisessa. Tärkeintä on kuitenkin hyödyntää suomalaisen perusterveydenhuollon omia vahvuuksia.

2 responses to “Perusterveydenhuollon vahvistaminen – erikoissairaanhoidon avulla vai omien vahvuuksien kautta?

  1. Hyvä ! Noin sen pitäisi olla, haavettako vain? 40vuotta tk-työtä tehnyt yel

  2. De ja vu:n de ja vu…
    Työskentelin yleislääkärinä monenlaisissa tehtävissä nejännesvuosisadan muutamassa erilaisessa terveyskeskuksessa ( Suomen suurimmassa ja pienimmässä ) . Blogin teemat ja suositukset ovat monikertaisen tuttuja ja tarpeellisia ehdotuksia. Omassa päässäni taisi olla saman sukuisia pohdintoja jo viime vuosituhannella. Yritin joskus kertoa ajatuksistani, mutta ainakaan kukaan poliitikko eri terveyslautakunnissa tai hallintoelimissä ei ollut pätkääkään kiinnostunut, koska yllä kuvattuja haasteita ei silloinkaan haluttu havaita. Nykyisinkin ainoa kiinnostuksen aihe on enimmäkseen jonon pituus – ei se mitä siellä jonon alkupäässä voisi ja pitäisi olla tarjolla.

Comments are closed.