Toistuvasti ohjauksen vinkit tarjoo,
ei keinoja jätetä määrän varjoon.
Kun vastaanottoa seuraat,
oppimistavoitteita naaraat,
ja tapauskeskustelun myötä
ylen suuntaviivoja syötät,
Hopsin lehdet lailla Wonca-puun,
peittyvät kehityksen ihailuun.
Osaamisen perusteet tehdään näkyväksi
näin erikoistuva hiotaan säihkyväksi.
Osaamisen arviointi terveyskeskustyössä on nykyaikaa. Asia ei ole uusi, käytössä olevat keinotkin alkavat olla jo valtaosalle tuttuja. Mitä se sitten tarkoittaa ja mitä se meiltä kouluttajilta ja ohjaajilta oikein edellyttää? Arviointi on osa oppimisprosessia ja kouluttajan tehtävänä on tarkastella osaamisen edistymistä. Havainnoinnin ja edisteiden tarjoamisen koulutusvaiheen lääkärille tulee olla jatkuvaa läpi erikoistumisen. Kehittävä arviointi ei kuitenkaan perustu yksinomaan kouluttajalääkärin näkemyksiin vaan on dynaaminen kokonaisuus, jota erikoistuvan itsearvioinnin ja kehittymissuunnitelman tulisi ohjata. Niinpä erikoistujan henkilökohtaisten suunnitelmien sanoittaminen ja näkyväksi tekeminen ovat tärkeitä tukipilareita tällä matkalla.
Kartalle hahmoteltu reitti
Jatkuvan kehittävän arvioinnin suuntaviivoja piirretään erikoistujan henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) pohjalta. HOPS on päivittyvä ja päivitystä vaativa kartta erikoistujan asettamaan määränpäähän. Lopulta tie vie sitten erikoislääkäriksi. HOPSin päivittäminen voi kuulostaa raskaalta. Sitä sen ei kuitenkaan tarvitse olla! Erilaisilla työvälineillä saadaan tienviittojen tapaan pidettyä matka raiteillaan. Kouluttaja on tärkeässä osassa suunnan ja fokuksen tarkentamisessa sekä paikoitellen tavoitteiden sanoittamisessa. Erikoistujan on tärkeä löytää itse kehittymisen kohteita ja tässä itsearvioinnissa toimii erinomaisena apuvälineenä erikoistuvan etapit. Niin kuin yleislääketieteessä yleensäkin, tavoitteena ei ole täydellisyys kaikessa vaan riittävän hyvä.
Keinot arjen työkalupakkiin
Osaamisen arviointi perustuu kerättyyn dataan. Tähän tarkoitukseen työvälineiksi on kehitelty mm. vastaanoton havainnointi ja potilastapauskeskustelu. Näiden keskeisten työkalujen ohella arvioinnin tueksi voi käyttää yhteistyötaitojen arviointia, potilaspalautetta (mittari tekeillä) ja vertaisarviointia. Laadukasta arviointia ei voi perustaa yhden kertaluontoisen havainnoinnin varaan; riittävä toisto on tarpeen. Näitä työkaluja ei kuitenkaan tule käyttää puhtaasta käyttämisen ilosta, vaan niiden tarkoitus on tuoda tukea arviointiin. Näitä välineitä voi hyödyntää myös pala kerrallaan; joka kerta ei tarvitse hotkaista koko kakkua. Osaamisen arvioinnin pitkäjänteisyyttä on kuvattu valtakunnallisesti vuosikellomaisesti, mikä muistuttaa toistosta ja rytmityksestä. Suoritteiden tarkka lukumäärä ei missään nimessä korvaa laatua; panokset kohdistetaan ensisijaisesti jälkimmäiseen.
Aistit avoinna vastaanotolla
Vastaanoton havainnoinnin lomake auttaa kohdistamaan huomiota yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksen osaamistavoitteisiin käytännön työelämässä. Tämän kautta voi havainnoida lääketieteellisen osaamisen ja vuorovaikutuksen ohella myös mm. terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, tiedonhallintaa sekä omaa osaamisen arviointia. Aina ei ole tarpeen käydä seikkaperäisesti lomakkeen kaikkia osia läpi, vaan arviointia voi painottaa erikoistujan kanssa yhdessä sopien. Hänen kanssaan voi hyvin nostaa etapeista tiettyjä asioita vastaanoton havainnoinnin keskiöön. Keskeistä on lääketieteellisen osaamisen ohella havainnoida yleislääketieteelle ominaista työotetta. Lomakkeen orjallinen noudattaminen ei ole itseisarvo, vaan havaintojen läpikäynti keskustellen. Havainnoinnin jälkeinen keskustelu onkin herkullinen hetki ajatteluttaa erikoistujaa ja antaa reflektoinnin puhjeta hurmaavaan kukkaan.
Kirjallinen reitti ajatusten taakse
Potilastapauskeskustelu on edelliseen verrattuna astetta kevyempi reitti kliinisen osaamisen ja terveyden edistämisen sekä alalle ominaisen työotteen arviointiin. Siinä, missä vastaanoton havainnointi on intensiivinen ja intiimi, toimii potilastapauskeskustelu päinvastoin loistavasti myös ryhmässä vertaisia hyödyntäen. Vaikka näitä molempia em. työvälineitä olisi hyvä pyrkiä käyttämään säännöllisesti, ei tässäkään määrä itsessään tee mestariksi vaan sisältö ratkaisee. Ja tarkemmin ajateltuna, näitä potilastapauskeskusteluitahan me käymme ohjattaviemme kanssa harva se päivä; tavallisemmin nimitämme niitä konsultaatioiksi. Entäpä, jos ennalta sovitun tuokion ja lomakkeen käyttämisen sijaan heittäytyisikin välillä lennosta vähän syvällisemmäksi ja haastattelisi erikoistujan ajatuksia piirun verran tarkemmin konsultoinnin ohessa?
Potilaiden ja työyhteisön osallistaminen
Arvioinnin tueksi dataa on hyvä kerätä aika ajoin myös kouluttaja-erikoistuva -suhteen ulkopuolelta. ”Ei kysyvä tieltä eksy.” Arvokasta palautetta saadaan pyydettyä niin potilailta kuin työyhteisöltä. Yhteistyötaitojen arviointiin työyhteisössä on valmis työkalu ja potilaspalautteen keräämiseksi on kehitteillä oma välineensä. Nämä keinot ovat tukevassa roolissa rungolle, joka vahvistuu koulutussuhteessa jatkuvan havainnoinnin sekä vastaanoton havainnointien ja potilastapauskeskustelujen voimasta. Vaikka aluksi kehittävän arvioinnin ohje voi vaikuttaa työläältä, jopa läkähdyttävältä, annetaan ajatuksen takaraivossa muistuttaa, että pitkätkin portaat noustaan askelma kerrallaan.
Ilkka Aahos
Yleislääketieteen koulutuslääkäri (HY), terveyskeskuslääkäri (Keusote)
