Mikä erottaa yleislääketieteen erikoislääkärin ja kirurgian erikoislääkärin?

Se, että maallikkokin ymmärtää, ettei vaativia kirurgisia toimia voi suorittaa aiheeseen erikoistumaton lääkäri. Yleislääketieteen erikoislääkärin kohdalla asiaa on usein huomattavasti vaikeampi ymmärtää – niin maallikon kuin asiantuntijankin.

Yleislääketieteen erikoislääkäri on ihmisen, perheen ja yhteisön lääkäri, joka hoitaa potilaitaan vauvasta vaariin. Mikään ihmiselämän alue ole hänelle vieras. Hän on laaja-alainen osaaja, joka kulkee potilaidensa rinnalla näitä tukien ja seurantaa työvälineenä käyttäen. Hän tarjoaa jatkuvuutta ja koordinoi potilaidensa kulkua pirstaleisessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluviidakossa. Hän hallitsee suuria kokonaisuuksia, tuntee väestönsä ja potilaidensa asuinympäristön sekä toimii terveyden edistämisen ja ehkäisevien toimien asiantuntijana. Tämän kaiken hän tekee osana monialaista tiimiä.

Osaajien vähyys ja koulutusvirat heikentävät tilannetta

  • Yleislääketieteen erikoislääkäri on suorittanut lääkäriksi valmistumisensa jälkeen kuuden vuoden erikoistumiskoulutuksen.
  • Vajaa 1/3 HYKS-erityisvastuualueen noin 1250 terveyskeskuslääkäristä on yleislääketieteen erikoislääkäreitä.
  • Sairaalaerikoisaloilla 2/3 on erikoislääkäreitä ja 1/3 koulutusvaiheessa olevia lääkäreitä.

Voidaan perustellusti kysyä, miksi Suomessa vielä vuonna 2018 hyväksytään vastavalmistunut lääkäri hoitamaan itsenäisesti vakituisessa virassa vaativia ja laaja-alaisia perusterveydenhuollon lääkärin tehtäviä. On mahdollisimman pian päästävä siihen, että tulevien sote-keskusten lääkäreistä 2/3 on yleislääketieteen erikoislääkäreitä.

Sekavuutta lisää, ettei terveyskeskuksissa yleensä eroteta koulutukseen käytettäviä terveyskeskuslääkärin virkoja muista viroista. Lääkäripulan vuosina terveyskeskuksien johtajat olivat tyytyväisiä, jos toimeen saatiin ylipäänsä joku kelpoisuusehdot täyttävä, lyhyeksikin aikaa. Jatkossa kuntien ja maakuntien tulee harkita erityisten määräaikaisten koulutusvirkojen varaamista niin yleislääketieteen erikoislääkärikoulutusta, muiden erikoisalojen terveyskeskuspalvelua kuin yleislääketieteen erityiskoulutustakin (YEK) varten.
Koulutusvirkojen väestöpohjat ja työtehtävät tulee myös määrittää koulutusvaatimusten eikä vain palvelutuotannon ehdoilla. Sote-keskuksen täytyy saada koulutukseen osallistumisesta asianmukainen korvaus, joka kattaa sen aiheuttamat lisäkustannukset ja tuotannon menetykset riittävissä määrin.

Sote ei edellytä yleislääketieteen erikoislääkäreitä: potilaat eriarvoisessa asemassa

Nykyinen valinnanvapauslainsäädäntö mahdollistaa potilaalle terveysaseman valinnan kerran vuodessa, mutta pääsääntöisesti hän ei voi valita hoitavaa terveyskeskuslääkäriään. Potilaat ovatkin hyvin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, miten kokeneen ja osaavan terveyskeskuslääkärin potilaaksi sattuvat osumaan: toinen saa kokeneen ja empaattisen yleislääketieteen erikoislääkärin, toisen on tyytyminen vastavalmistuneeseen ja pakostakin epävarmaan, ensimmäisiä potilaitaan itsenäisesti hoitavaan lääkäriin.

Oma lukunsa erikoislääkäreistä puhuttaessa on sote-uudistuksen valinnanvapauslakiehdotuksen linjaus sote-keskuksen erikoisaloista. Lakiehdotus edellyttää, että jokaisessa sote-keskuksessa on palvelutarvetta vastaavasti muiden kuin yleislääketieteen alaan kuuluvien terveydenhuollon ammattilaisten konsultaatio- ja vastaanottopalveluja vähintään kahdelta lääketieteen erikoisalalta. Yleislääketieteen alaan kuuluva asiakkaiden oireiden, toimintakyvyn ja sairauksien tutkimus, toteaminen ja hoito muodostavat sote-keskuksen palvelun ytimen. Siitäkään huolimatta lakiehdotus ei edellytä, että sote-keskuksen palvelutuotannossa olisi oltava yleislääketieteen erikoislääkäreitä.
Jos laki hyväksytään tältä osin ehdotetussa muodossa, maakuntien täytyy omissa sote-keskuksia koskevissa määrittelyissään ja palvelukuvauksissaan vaatia sote-keskuksiin riittävä määrä yleislääketieteen erikoislääkäreitä. Näin varmistetaan kunkin sote-keskuksen riittävä lääketieteellisen perustason osaaminen. Näin sairaalaerikoisalat tukevat oikeaa osaamista ja pystyvät maakunnan määrittämällä tavalla jalkauttamaan erikoissairaanhoidon palveluja.

Tapani Hämäläinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *