Vahva tutkimuksen kivijalka perusterveydenhuoltoon

”I have a dream…”

Minulla on ollut unelma vahvasta ja arvostetusta perusterveydenhuollosta, jossa osaavat ja omaa työtään tutkivat ja kehittävät ammattilaiset hoitavat pitkissä, jatkuvissa hoitosuhteissa kaiken ikäisiä ihmisiä. Aloittaessani yleislääketieteen professorin työtäni vuonna 2006 näin mielessäni, että perusterveydenhuollon arvostus nousee ennen kaikkea tutkimuksen vahvistamisella. Yleislääketiede on nostettava muiden erikoisalojen rinnalle akateemisesti uskottavalla tutkimustyöllä. Kehittämistyö pitää tehdä näkyväksi ja juurruttaa sen tulokset tekemällä hyvälaatuista tutkimusta. Olemme nähneet liian monta samankaltaista pientä muutaman vuoden kehittämisprojektia, joka alkaa ja loppuu kehittämisrahoituksen myötä. Rahoituksia käytetään yhä uudestaan pyörän keksimiseen.

Kursseja ja vertaistukea

Vuonna 2007 aloitimme vuoden kestoiset (12 opintopisteen) perusterveydenhuollon kliinisen epidemiologian tutkijakurssit, joiden tähtäimenä oli lisätä tutkimusosaamista perusterveydenhuoltoon. Tavoitteena oli saada kurssilaiset laatimaan tutkimussuunnitelma kurssivuoden aikana ja löytää innostus jatkaa tutkimustyötä vähintäänkin väitöskirjaan saakka.

Perusterveydenhuollon tutkijakursseista on nyt meneillään yhdeksäs ja kurssilaisia on ollut mukana yhteensä 124. Heistä yli puolet on lääkäreitä. Tilanne on varsin toisenlainen kuin muilla kliinisillä aloilla, joiden on viime vuosina ollut vaikea rekrytoida lääkäritutkijoita. Vuosien 2007-2017 kurssilaisista yhteensä 36 on väitellyt. Ensimmäinen väitteli 2012 ja huippu on tänä vuonna – yhteensä 12 väittelijää. Kurssilaiset ovat tehneet yhteensä 431 tieteellistä artikkelia, jotka löytyvät PubMedista. Noin kolmannes kurssilaisista ei kuitenkaan ottaudu tieteeseen eikä tee tieteellisiä artikkeleita, mutta monet heistäkin ovat osallistuneet perusterveydenhuollon selvityksiin ja kehittämistyöhön.

Perusterveydenhuollon tutkijakurssin toi Suomeen dosentti Helena Liira. Kurssi perustuu Kanadan McMasterin yliopiston vastaavaan. Oppiminen tapahtuu ongelmalähtöisesti ja vertaistukea hyödyntämällä. Kurssin aikana käydään systemaattisesti läpi kliinisen epidemiologian keskeiset menetelmät, pohditaan omaa tutkimusaihetta eri näkökulmista, luetaan iso määrä tieteellisiä ja metodologisia artikkeleita sekä edistetään omaa tutkimussuunnitelmaa. Kurssilla rohkaistaan satunnaistetun vertailututkimukseen suunnittelemiseen, tekemiseen ja oman työn tutkimiseen. Kurssi huipentuu viimeisellä kerralla oman suunnitelman esittelyyn englanninkielellä ulkomaiselle opponentille.

Monet kurssilaiset jatkavat Akateemiseen terveyskeskukseen, joka on tarkoitettu väitöskirjan tekijöille. Kahdeksan HUS:n kuntaa on jo tehnyt sopimuksen Helsingin yliopiston kanssa omien perusterveydenhuollon tutkijoidensa tukemisesta. Akateemiseen terveyskeskukseen on haku kerran vuodessa, ja viime vuosina edellytyksenä on ollut em. Perusterveydenhuollon tutkijakurssin suorittaminen. Kerrallaan AkaTk:ssa on toiminut noin 10-15 tutkijaa. Vetäjinä toimivat dosentit Merja Laine ja Niko Wasenius. Se toimii foorumina pohtia ja edistää omaa tutkimusta, saada vertaistukea ja koulutusta. Akateemisen terveyskeskuksen kautta ovat mahdollistuneet osallistuminen kongresseihin, tutkimusvapaat ja statistikon konsultoinnit. AkaTK:n kautta on valmistunut yhdeksän väitöskirjaa.

Tutkimusaiheet ovat käytännöllisiä

Perusterveydenhuollon tutkimuksen kirjo on ollut näinä vuosina laaja ja se on sisältänyt sekä kliinisiä tutkimuksia, järjestelmätutkimusta että ammattilaisten koulutuksen ja työn tutkimista. Aiheina ovat olleet mm. liikunta, verisuonisairauksien riskitekijät, diabetes, muistisairaudet, ravitsemus ja kivun hoito. Toisaalta on selvitetty perusterveydenhuollossa tapahtuneiden muutoksien yhteyttä väestön palveluiden käyttöön ja kuolleisuuteen. On selvitetty ammattilaisten koulutusta, työn rasittavuutta ja tukemisen tarpeita. Kaikki siis hyvin relevantteja aiheita, joita voi edustavilla aineistoilla tutkia nimenomaan perusterveydenhuollossa.

Olemme voineet seurata, miten perusterveydenhuollossa on tehty useita satunnaistettuja kontrolloituja hoitotutkimuksia ja selvitetty tiukan tieteellisillä asetelmilla, onko hoidoissa oikeasti vaikuttavuutta. Lisäksi on kerätty isoja perusterveydenhuollon aineistoja ja pystytty osoittamaan edustavilla aineistoilla oireiden ja sairauksien yleisyyttä ja niiden yhteyksiä mm. elämänlaatuun ja komplikaatioriskeihin.

Seuraavalle tasolle  

Tutkimusinnostus on synnyttänyt jo toisen sukupolven. Perusterveydenhuollon tutkijakurssilaisista kolme on jo saavuttanut dosentin arvon ja kaksi muuta saanee sen tänä vuonna. Myös 4-5 muuta tutkijaa on lähellä dosentuuria.   Muutenkin itsenäisten, oman ryhmän omaavien tutkijoiden määrä perusterveydenhuollossa on kasvussa.

Ensi vuonna aiomme perustaa tutkijavakansseja perusterveydenhuoltoon. Olemme hakeneet rahoitusta sekä kunnilta että HUS:lta. Tarkoituksena on tarjota sellaisia vakansseja, joissa väitöskirjan tekijä voi toimia puolikkaana tutkijana ja toisen 50 % hän tekee omassa tehtävässään perusterveydenhuollossa. Tavoitteena on 2-4 puolista vakanssia, jotka laitetaan kilpailtuun hakuun. Mitä pidemmällä on väitöskirja, sitä suuremmat mahdollisuudet hakijalla on saada osa-aikainen tutkijapesti.

Onko väliä?

Tutkimus on tuottanut valtavasti uutta tietoa perusterveydenhuollon potilaista ja asiakkaista sekä uusia hoitomalleja, mitä ruohonjuuritasolla kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Ennen kaikkea tutkijakoulutus on tuottanut osaamista perusterveydenhuoltoon. Viime vuosina Perusterveydenhuollon tutkijapäiville on osallistunut pari sataa ihmisiä vuosittain. Ennen kaikkea koulutus on lumipallon tavoin tuottanut yhteistyötä rajat ylittäen: ammattien välistä yhteistyötä, kuntarajat ylittävää yhteistyötä sekä sosiaalihuollon, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajat ylittävää yhteistyötä. Tutkiminen on ollut hauskaa ja yhteisöllisyyttä tuottavaa – sen ovat monet jo huomanneet.

Kuitenkin unelmani karkaa niin kuin pilvillä on tapana. Muutos on hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä. Perusterveydenhuollon tutkimus on kyllä aiempaa arvostetumpaa. Silti monet viime vuosien muutokset ja uhkat kuten sote-uudistus on saanut ihmisiä hakeutumaan pois terveyskeskuksista. Kun saamme nämä osaavat ammattilaiset ennen pitkää takaisin – kuten uskon – tulee meidän palkita ja meritoida osaamista, erityisesti tutkimusosaamista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *