Yleislääketieteen professorit antoivat vuonna 2021 valtakunnallisen etätyöohjeen terveyskeskuskoulutusjaksoilla tehtävästä työstä. Ohjeen taustalla on halu taata koulutusvaiheen lääkäreille riittävä ja jatkuva kokeneen lääkärin tuki sekä varmistaa kliinisten taitojen kehittymistä. Myös Valvira on antanut oman ohjeen potilaille annettavista terveydenhuollon etäpalveluista.
Hyvinvointialueilla fyysisten potilaskontaktien määrä on vähentynyt merkittävästi. Perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnan järjestämisestä on laaja asiantuntija joukko laatinut konsensussuosituksen, jossa otetaan kantaa myös etävastaanottojen järjestämiseen.
Haastattelimme Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen juuri tehtävänsä aloittanutta koulutusylilääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri Annika Kolsteria Tapiolan terveysasemalta. Hän on toiminut pitkään lähiohjaajana ja erikoistuvien kouluttajana.
Miten etätyöohje on otettu vastaan?
Ohje on herättänyt keskustelua, mikä on hyvä asia. Meidän on täytynyt ensin miettiä, mitä etätyö on. Etätyötä on tehty vuosikausia esimerkiksi hoitopuheluiden, reseptinuusintojen ja soittoaikojen ja hoitajakonsultaatioiden muodossa, mutta pandemia-aikana etätyön määrä lisääntyi, ja viime vuosina etävastaanotot ja -kontaktit ovat kehittyneet ja lisääntyneet selvästi. Prosentuaalinen määrittely työn sisällölle on välillä haastavaa. Ohje on otettu hyvin vastaan, koska YEK-vaiheen lääkäreille ja erityisesti alkuvaiheen erikoistuville halutaan taata riittävä lähivastaanottojen määrä. Yliopiston puolelta onkin otettu nyt selvästi kantaa siihen, että esim. hoitopuhelut ovat osa monipuolista vastaanottotyötä.
Hyvinvointialueilla on tehty viime vuosina myös paljon kehittämistyötä vastaanottotoiminnan järjestämisen saralla ja monissa yksiköissä on käytössä toimintamalleja, joissa fyysisten potilaskontaktien määrä on merkittävästi vähentynyt. Annika, sinunkin työpaikallasi vastaanottotoiminnan organisoinnissa on tapahtunut iso muutos tiimimallin myötä. Miten Tapiolassa huomioitiin muutoksen keskellä koulutusvaiheen lääkärit?
Tapiolassa päädyttiin aika pian siihen, että koulutusvaiheen lääkärit pitävät enemmän lähivastaanottoa. Potilasturvallisuus on hoidon johtotähti ja sen perusteella jokaisessa etäkontaktissa on pohdittava, hoituuko asia etänä turvallisesti.
Mille potilasryhmille etävastaanotto sopii ja milloin pidät lähivastaanottoa parempana?
Ensimmäisenä on kuultava potilaan näkemys asiaan. Olemme huomanneet, että etävastaanotolla ei voi käsitellä niin montaa asiaa kuin lähivastaanotolla. Jos annetaan etänä useita neuvoja, ne unohtuvat helposti. Ohjeet tulee kirjata hyvin, erityisesti jos ne ovat monimutkaisia, niitä on paljon tai potilaan on vaikeaa ymmärtää niitä. Suunnitelman huolelliseen kirjaamisen menee etävastaanotolla jopa enemmän aikaa. Lisäksi täytyy varmistaa, että potilas saa suunnitelman kirjallisena. Suunnitelmaa kirjatessa tarkennukset ovat usein tarpeen esimerkiksi siitä onko lääkitys pysyvä vai tilapäinen. On myös viisasta kerrata suunnitelma vielä lopuksi.
Etävastaanotot toimivat usein hyvin, kun hoidon jatkuvuus toteutuu. Jatkohoidon seuranta etänä on usein todella toimivaa ja toimii myös erikoistuvalle. Mielenterveyspotilaiden seurantakäynnit toimivat ja onnistuvat usein hyvin, mutta diagnostiikassa ja lääkkeen määräämisessä tulee olla tarkkana. Potilaan itsemääräämisoikeutta rajoittavia hoitopäätöksiä ei saa tehdä etänä. Sen määrää myös lainsäädäntö. Pandemia aikana opittiin hoitamaan tehokkaasti etänä. Reseptejä uusiessa tuli soitettua potilaille sen sijaan, että pyysi potilasta varaamaan ajan. Esimerkiksi astmalääkettä uusittaessa saatiin yhdellä soitolla arvioitua hoidontarve ja lääkehoidon vaikuttavuus oireisiin. Potilailta tuli paljon hyvää palautetta, kun asia hoitui nopeasti lääkärin soitolla.
Etävastaanotto soveltuu huonosti tilanteisiin, joissa tarvitaan laajaa alkuarviota, tarvitaan potilaan kliininen tutkimus tai laaditaan potilaalle lausunto. Etävastaanotoista ajatellaan usein, että ne säästävät aikaa. Konsensuslausumassa todetaankin, että tutkimusten mukaan etävastaanotto säästää potilaan aikaa mutta ei välttämättä lääkärin aikaa. Esimerkiksi toimintakyvyn arviointi etävastaanotolla perustuu haastattelulle. Lähikontaktissa haastattelun lomassa lääkäri havainnoi miten esimerkiksi pukeutuminen, liikkuminen ja kävely sujuvat. On tärkeää kirjata myös oman oikeusturvan kannalta, että kyseessä on etäarvio. Ja välillä palata miettimään, että milloin tämä ihminen on viimeksi tavannut lääkärin? Itse huomaan että muistan potilaan asiat etävastaanoton jälkeen huonommin.
Mitä seikkoja nostaisit koulutukseen liittyen esille etävastaanotoista?
Erikoistuvan lääkärin kannattaa konsultoida omaa senioriaan tilanteissa, joissa on epävarma, hoituuko asia etänä. Hoidontarpeenarviossa saattaa olla painetta tarjota potilaita etävastaanotolle. Toisaalta hoidontarpeenarviossa potilaan oireita saatetaan tulkita myös vaikeampina kuin ne vastaanotolla näyttäytyvät. Erikoistuvat lääkärit tarvitsevat tarpeeksi kliinistä tutkimista ja normaalilöydöksiä, jotta rutiini potilaan tutkimiseen kehittyy. Valmius etätyöhön ei aina katso virkaikä.
Potilasturvallisuutteen liittyen on varmistuttava siitä, että sekä lääkäri että potilas ovat paikassa, joka on tietoturvallinen ja että tilassa ei ole muita henkilöitä. Potilaan henkilöllisyydestä on varmistuttava. Potilaat saavat nykyisin paljon huijaussoittoja ja lääkäri voi kertoa esimerkiksi yksityiskohdan edelliseltä tapaamiselta, jonka vain potilas ja lääkäri tietävät ja lisätä näin potilaan turvallisuuden tunnetta.
Konsulttivuoroissa rinnakkain työskentely kouluttajan ja koulutettavan kanssa on oppimismahdollisuus puolin ja toisin. Osaaminen tulee näkyväksi kouluttajalle. Rinnakkain työskentelyssä kouluttajallakin on matalampi kynnys tehdä tarkentavia kysymyksiä esimerkiksi päätöksentekoon tai hoitosuunnitelman laatimiseen liittyen. Moniammatillisuudestakin oppii paljon ja näkökulma hoitajan työn sisältöön syvenee. Hoidontarpeenarvion ymmärtäminen on tärkeää kaikille lääkäreille. Tapiolassa nuorilla lääkäreillä ei ole ollut juuri halukkuutta tehdä kotoa käsin vuoroja. Seniorin tuki koetaan koulutusvaiheen lääkäreiden keskuudessa erittäin tärkeäksi.
Annika, haastattelit Oulun yliopiston yleislääketieteen professori Juha Auvista podcastiisi Yleislääkärin sydänäänet konsensussuosituksesta. Haastattelu on kuunneltavissa täältä.
Kiitos Annika haastattelusta ja onnea uuteen tehtävään!
Haastattelijana toimi yleislääketieteen erikoislääkäri Johanna Silventoinen, joka toimii Helsingin yliopistossa yleislääketieteen koulutusylilääkärinä ja HUS Perusterveydenhuollon yksikössä koulutusylilääkärinä.
